Tunneterapia Avalon

Psykologinen vyöhyketerapia, moderni vyöhyketerapia

Luontaislääketieteeseen kuuluu muutamia peruslähtökohtia, jotka jokainen koulutettu luontaisterapeutti ottaa työssään huomioon.

 

Luontaislääketieteen mukaiset hoidot ovat aina koululääketiedettä täydentävä lähestymistapa. Koskaan ei pidä laiminlyödä lääkärin määräämiä tutkimuksia ja hoitosuosituksia. Luontaisterapeutti ei myöskään koskaan tee asiakkaasta diagnooseja, suosittele lääketieteellisen hoidon keskeytystä tai muuten puutu asiakkaan sairauksien hoitokäytäntöihin, joita lääkäri on määrännyt. 

 

Asiakkaan on myös itse tunnettava vastuunsa hakeutua lääketieteellisiin tutkimuksiin ja ottaa vastaan hoitoa terveydenhuollosta, muutoin voi joissain tapauksissa jäädä saamatta paras ja nopein apu. Luontaislääketiede siis aina täydentää ja tukee asiakkaalle määrättyjä hoitoja ja diagnooseja.

 

Luontaislääketieteen periaatteita:

 

-Kokonaisvaltaisuus. Fyysiselle, psyykkiselle ja mentaaliselle annetaan suhteessa sama painoarvo.

 

-Yksilöllisyys. Ihminen on tunteva, ajatteleva ja eri tavoin reagoiva persoona. Sama syy voi ilmetä ihmisessä erilaisin oireiston, kokemus on aina yksilöllinen. Hoidoissa pyritään saamaan kokemus aina suoraan ihmiseltä itseltään.

 

-Luontaislääketiede näkee ihmisen elämän prosessina, jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset elämänvaiheet ja henkilöhistoria. Heringin lain mukaan useat sairaudet saavat alkusyynsä ja kehittyvät menneisyydessä ja elämän prosessi mukaan huomioiden paraneminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä.

 

-Tärkeää on luontaislääketieteessä myös nähdä ihmisen keho ja elimistö järjestelmänä, joka jo luontaisesti etsii parasta mahdollista tasa- painoa. Ihmisen oma palautumis- eli itsesäätelyjärjestelmä toimii luontaisesti ja luontaishoidoin pyritään auttamaan kehoa luonnonmukaisesti tasa- painottamalla, avaamalla jännityksiä ja prosessoimalla tunnesyitä ja elämäntilanteeseen liittyviä syitä paranemisen ohella. 

 

-Moninaiset oireet kertovat häiriöistä kehon omassa säätöjärjestelmässä. Tähän vaikuttavat kokonaisuus eli fyysiset, mentaaliset ja psyykkiset tekijät.

 

-Keskeistä on hyvän terveyden ylläpitäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy.

 

-Itseparannuskykyyn liittyvät tekijät ovat tärkeitä, jos lääketiede korjaa kehon häiriötilan ei useinkaan auta, jos ihminen jatkaa samaan malliin, on hyvä tulla tietoiseksi hyvästä ravitsemuksesta ja sen merkityksestä, puhtaasta ilmasta, liikunnasta, valosta, ihmissuhteista, omasta sosiaalisesta tilanteesta jn.

 

-Luontaislääketiedettä voidaan pitää myös kuntouttavana hoitona, kun esimerkiksi sairaus on selätetty, luontaishoidoin voidaan alkaa palauttaa elimistön terveyttä ja elämänvoimaa, jolloin kokonaisuus huomioon ottaen elimistön omat terveyttä ylläpitävät säätelymekanismit alkavat jälleen ylläpitää hyvää terveyttä.

 

- Luontaislääketiede näkee ihmiskehon viisaana ja kannustaa nykyihmistä kuuntelemaan tarkoin kehon viestejä, omaa jaksamiskykyä ja oman kehon rajoja. Luontaishoidot syventävät ja luovat yhteyttä omaan kehoon, alamme jälleen arvostamaan omaa kehoamme ja sen terveyttä.

 

- Luontaisterapian lääketiedettä täydentävä fokus näkyy ennaltaehkäisynä, rentouttaa, laukaisee jännityksiä, pyrkii löytämään kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jolloin tulee huomioitua myös ihmisen identiteetti, tunteet, kehon tunnemuisti, tunneperimä ja ajattelumallit. 

 

- Suomessa ei ole vielä luontaisterapeutteja koskevaa lainsäädäntöä. Luontaisterapiat ovat osoittautuneet hyvin turvallisiksi hoitomuodoiksi käytettynä rinnan lääketieteellisten hoitojen kanssa, kumpikaan ei poissulje toista. Riskejä syntyy vain ylilyönneissä, jolloin jätetään ottamatta vastaan tarjottu ammattiapu ja lääketieteellinen hoito. Tämän suosittelu ei kuulu luontaisterapeutin etiikaan, vaan hän tuntee vastuunsa.